Vesan muistolle, ikävä on suunnaton

Sinun aikasi ei pitänyt vielä olla,

niin yllättäen ja äkkiä lähdit luotamme pois.

Eija

Hei, olen Eija Hujanen

Ensimmäinen Westieni tuli meille hieman vahingossa vuonna 2010.

Naapurissamme asui veikeän näköinen pieni terrieri nimeltänsä Milli. Milli synnytti 5 pientä urosta joista monen sattuman kautta meille muutti pieni Sulo-poika.

Perhe oli ensin sitä mieltä ettei meille voi tulla pientä valkoista karvapalloa, koska eihän se ole edes koiran kokoinen kuten aikaisemmat Belgianpaimenkoira Tervueremme olivat.

Kuitenkin tämä pieni koira jolla oli ison koiran ego valloitti kaikkien sydämet. Pian alkoikin olla kaipuu toiselle pienelle valkoiselle ja niin meille muutti pieni Emmi tyttönen vuonna 2013.

Vuonna 2018 Jyväskylän koiranäyttelyssä kyselin Lehtosen Vesalta kolmatta Westietä ja sovittiin että sopivan nartun syntyessä se meille muuttaisi. Kohtalo puuttui peliin ja menetin rakkaan Sulon yllättäen yhdessä vuorokaudessa. Emmin ja meidän suru oli suunnaton joten laitoin Vesalle viestiä surustamme ja Emmin masennuksesta. Kysyin olisiko hänellä antaa meille mitään koiraa Emmin seuraksi siihen asti kunnes saisimme uuden pennun tulossa olevista pentueista.

Vesa lupasi meille 4 kuukauden ikäisen urospennun sosiaalistumaan, mutta se ei tulisi jäämään koskaan meille vaan palaisi takaisin Vesan luokse, kunnes suunniteltu pentue josta meidän oli tarkoitus saada pentu olisi luovutusiässä.

Toisin kävi, meille muutti joulukuussa Westie-narttu, myös rakas Atte, joka syksyllä tuli sai jäädä meille.

Minulla oli haave että saisin joskus kokea yhden pentueen syntymän ja vuonna 2020 Vesa toteutti tämän haaveen antamalla minulle niin ihanan Abbyn. Abby synnytti meille ensimmäisen pentueeni joulun alla 2020.

Muutama vuosi tämän jälkeen Vesa sanoi minulle että haluaisi minun jatkavan aikanaan hänen kenneltyötään. Pari yhteistä pentuetta täällä meillä syntyikin ennen kuin sain suoritettua kasvattajakurssin ja laitoimme kennelnimi asian vireille.

Valitettavasti kohtalo puutui taas peliin ja saimme vain muutaman vuoden yhteistä aikaa, jotka ovat olleet meille kuitenkin hyvin antoisia. Vuonna 2025 kaikki päättyi niin yllättäen menetykseen ja suruun Vesan poismenon johdosta.

Menetys ja suru meidät yhdisti ja se meidät myös erotti. Suru ja ikävä on suunnaton. Liian suuret saappaat jätit täytettäväksi, enkä niitä edes yritä täyttää, mutta toiveidesi mukaan jatkan Who's kennelin toimintaa.

Nyt meillä asuu iso liuta Wesseleitä ja kun aika on sille kypsä, seuraava Who's pentue on valmis tulemaan maailmaan

Eija ja Wesselit